Olla elossa

TYHJYYS JA SEN TUNTEMINEN, TÄYDELLINEN MERKITYKSETTÖMYYS

Yritin olla kaikkea, mitä maailma minulta halusi.

Yritin olla sellainen ja vähän tuollainen, joskus myös tällainen.

Jotkut kertoivat minulle, millainen olen. Joskus uskoin sen. Kaikki muut tai joku tiesi aina paremmin kuin minä itse. En voinut itse määritellä itseäni tai hallita sitä, millainen olen, kun joku sen määritteli puolestani.

En voinutkaan olla kaikkea kaikille koko ajan. En pystynytkään olemaan ja niin minä olin huono, hyljeksitty. En kelvannut enää kenellekään. Tuskin kelpasin edes itselleni, koska olinhan epäonnistunut kaikessa siihen asti.

Olin voimaton. Täysin tyhjäksi imetty. Ja mitä minulla oli, kun ei minulla ollut edes itseäni? Sekin oli minulle täysin outo tuttavuus. Mitä minä täällä teen? Minne minun pitää mennä?

Kun minulla ei ollut edes haaveita, ei tavoitteita, ei minkäänlaisia päämääriä. Minä vain olin.

Olin elossa, mutta en kumminkaan ollut. Hengitin, mutta henkitin, koska elin. Ja elin, koska hengitin. Muuta ei ollut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *